Hei kaikki puikonheiluttajat, koukkutaitelijat, kuumaliimapistoolisankarit ja hiukan väärin Tim Gunnin legendaarista fraasia googlettaneet, jotka tänne vahingossa törmäsitte!
Tämä tyttö on Laura, tunnetaan myös tipitiinä, bannerin raitapaitaisena tyttönä ja mennin siskona (tai menni minun siskonani...). Äiti on opettanut, että uusia ihmisiä tavattaessa on hyvä esitellä itsensä, joten ensimmäinen postaukseni tämän blogin puolella käsittelee vaatimattomasti siis vain minua itseäni.
En ole enää ihan untuvikko monihaaraisessa blogimaailmassa. Nelisen vuotta olen kursinut ajatuksiani kasaan Vuodatuksen puolella ja tämän vuoden alussa kirjoitin viimeisen luvun kolmen vuoden ikään ehtineelle lifestyle-blogilleni. Vaikka vaatteista ja arkielämästä kirjoittaminen ei enää istunut omiin rutiineihini, en millään halunnut luopua omien näpertelyjeni esittelemisestä ja inspiraation vaihtamisesta.
Oivan ratkaisun ongelmaani tarjosi siskoni blogi. Siskohan on luonnollisesti ollut koko syksyn murtunut ja itkusilmäinen, kun hänen rakkain, ihanin, ihaltavin (ja ehkä ainoa) isosiskonsa muutti tuevallisesta Hämeenlinnasta kauas, kauas Jyväskylään opintojen perässä. Nyt täällä siis kirjoitellaan blogikämppiksinä - ja mikäs sen mukavampaa!
Joskus juhlat sujuvat pakon edessä päälle harsitussa mekossa...
Kuten jo yllä mainitsin, opiskelen Jyväskylässä. Tarkemmat koordinaatit löytyvät hakusanoilla yliopisto ja journalistiikka. Tämä pieni toimittajanalku on aina rakastanut käsillätekemistä, mutta valitettavasti olen sitä ihmistyyppiä, joka suunnittelee moninkertaisesti enemmän kuin loppujen lopuksi saa suunnitelmiaan täytäntöön. Vielä ei siis vaatekaappini ole täytetty pelkillä itsetehdyillä vaatteilla ja suurin osa kaulassa kimmeltävistä helyistäkin on ketjuliikkeiden tuotantoa. Pienistä asioista se tämäkin harrastus lähtee taas uuteen nousuun ja virheistäänhän aina oppii. Jatkossa osaan varata projekteilleni enemmän aikaa, ettei esimerkiksi omia synttäreitä tarvitse juhlistaa päälleni harsitussa mekossa...
Tällainen on siis 20-vuotias (eikun apua kohta 21-vuotias) tyttö, joka pitää pyykinpesusta ja jonka mielestä opiskelijaruoka voi olla muutakin kuin makaronia ja tonnikalaa. Jos siis haluat jatkossa seurailla, mitä tämän tytön neulepuikoista, virkkuukoukuista, painoväreistä, saumurista ja mistä milloinkin syntyy, tervetuloa mukaan muuttamaa ehtymättömiä kangas- ja lankavarastojani hiukan kauniimpaan ja käytännöllisempään muotoon! Kysymyksiä, ideoita ja kommentteja otetaan vastaan enemmän kuin mielellään :)
Täällähän on tuttu naama!:)
VastaaPoistaNäin jatketaan, kiva nähdä suakin täällä :)
VastaaPoistaKiva etten ihan täysin kadonnut..:D Syyhyttää meinaa tänä vuonna käsityö sormia tavallista enemmän, nyt kun on amigurumeihin tutustuttu (blogin puolelta voi kurkata tuotoksia) ja ompelukone saatu. Vielä kun jostain aikaa nappaisi niin että saisi kaiken toteutettua.
VastaaPoistaJoten tänne jään bongailemaan hyviä ideoita. :)
Apua Laura, nythän mulle tuli kauheet paineet :D
VastaaPoistaTällä hetkellä mun ongelma on tää väli Jyväskylä-Hämeenlinna (yllättäen). Täällä Jyväsyklässä mulla on saumuri, mutta siskon ja mun yhteinen ompelukone on Hämeenlinnassa samoin kun kaikki isän kätsyt liimat ynnä muut apuvälineet. Taitaa tää tyttö ostaa synttärilahjaks ittelleen kunnollisen ompelukoneen...